Kaarina Haavisto

Pikkusiskoa ja tätiä jäämme kaipaamaan rakkaat muistot mielessä. "Mun sydämeni tänne jää aina asuinpaikalleen, vaik itse saan vain viivähtää kesäiltaan viimeiseen Kun mennyt oon, niin kuulet vain kuiskeen rantamainingin Jos uskot enemmän kuin luulet siinä sua tervehdin" -Juha Vainio- Pirjo; Anni-täti oli tärkeä. Lapsena ja nuorena saadut ihanat kirjeet ilahdutti aina, myöhemmin joulutervehdykset Ruotsista. Annin kykyä maalata ja piirtää ihailin. Keväällä puhuin Annin kanssa toivoen, että tämä taito saisi jatkua Annin lapsissa ja lapsenlapsissa. Kesällä 1970 luvuilla saimme olla serkkujen kanssa Annin mukana viettämässä aurinkoisia päiviä Sivukarin hiekkarannalla. Ne kesät ei unohdu koskaan. Annin luona saimme vierailla ja kerätä arvokkaita muistoja nuoruudessa serkkujen kanssa. Anni Kaarinaa on ikävä, Anni lempeä ääni, lämmin hymy ei unohdu. Annin perheelle voimia rakkaasta ihmisestä luopumiseen.

Anni Kaarina oli tätini, äidin sisaruskatraan nuorimmainen. Anni oli meille tärkeä, vaikka viime vuosikymmeninä ei niin usein nähty, mutta kortit ja viestit kulki sitäkin useammin. Annilta perheineen tuli aina hyvissä ajoin jouluaikaan joulukortti runoineen - niitä jään kaipaamaan. Ollessani pieni tyttö Anni opetti minulle rakkauden kirjoihin ja lukemiseen ja tästä olen hänelle kiitollinen ja siitä juttelimmekin vielä nyt keväällä. Anni kutsui meitä sisarustensa lapsia vierailulle luokseen asuessaan nuorena Tampereen seudulla ja myöhemmin Ruotsiin, ne olivat mukavia matkoja. Vierailin myös perheeni kanssa Upsalassa ja Anni oli aina niin vieraanvarainen ja mielellään esitteli meille kaunista kotikaupunkiaan ja sen nähtävyyksiä. Annia on kova ikävä, mutta lämpimät ja kauniit muistot lohduttavat.

Rakkaat muistot mielen täyttää, meille niin Rakkaan pikkusiskon poismenon johdosta. Kaik' on niin hiljaa mun ympärilläin kaik' on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämmessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. Eino Leino Olet aina ajatuksissamme.

Tutustuin Kaarinaan jo kauan sitten. Olivat kavereita Liisan kanssa ja olin joskus mukana kolmantena pyöränä. Yllättäen tavattiin vuosien päästä Uppsalassa, kun olimme kyläilemässa siellä miehen siskon luona. Taas meni aikaa ja Kaarinalta tuli kaveripyyntö täällä facebookissa. Sen jälkeen vasta kunnolla tutustuimme. Opin tuntemaan Kaarinan hyvin sydämellisena ja toiset huomioon ottavana ihmisenä. Tuskin hän koskaan sanoi pahaa sanaa kenellekään. Kirjallisuus oli yhteinen kiinnostuksen kohteemme. Kaarina luki ystävällisesti minunkin kirjani. Kovasti toivoin, että hän olisi toipunut sairaudestaan. Häntä olisi vielä tarvittu tässä elämässä.

Kiitollisina pikkusiskostamme Anni Kaarinasta, jonka kanssa saimme viettää yhteisiä vuosia lapsuuden kodissamme Puskalassa Lohtajalla. Aikuisiässä tiemme erkanivat. Nyt on vain suru ja suunnaton ikävä. _ Me muistamme hymysi vienon ja katseesi lempeän niistä hyvä ja kaunis muisto ainaiseksi jää. _ siskosi Irja ja muut sisarukset Mialle ja Mikalle ja heidän perheilleen lämpimät, osaaottavat ajatukset.

Min kära vän Kaarina, vi ses ej mer på denna jord och jag känner saknad, men tänk vad många kära minnen vi har, vi har ju jobbat tillsammans i många år och du var en underbar arbetskamrat, ställde alltid upp, var positiv och glad, du var speciell. Du tyckte som jag om att gå på teater och det gjorde vi flera gånger både ensamma och med flera andra, även gå ut och äta och fika. Sov gott min vän, vi ses igen. Kondoleanser till din familj!

Mina minnen av dig är från då vi arbetade ihop på Snickarens Servicehus. Vi arbetade ihop i mer än fem år. Vilka skojiga fester vi varit med på! Mina minnen av dig är ljusa och mina tankar går till de dina, din man, din dotter och din son med familjer och nära släkt och övriga vänner. Vila i frid fina Kaarina! På återseende. Varm kram//Fredrik