Hillevi Lundström

Translation of my text in Finnish Hillevi, our mother’s only sister who she considered very important, was approximately 10 years younger than our mother. Hillevi’s final trip to Finland occured when our mother Taimi turned 80 years of age. For the birthday celebration, Hillevi and Johnny took our mother to Kainuu where they visited the neighbourhoods of their childhood while meeting few old relatives that still lived there. The trip left our mother with wonderful memories, for which also me and my sister were very thankful for. Hillevi’s mother, our grandmother, passed away from tuberculosis in 1942. The siblings (Hillevi, Taimi and the big brother Teuvo) were left by themselves as their father Akseli (Aksu) was deployed at the battlefront. Our mother talked about her sister Hillevi in her memoirs: ”Leila Hillevi received her name when my mother Helena discovered that Nyyrikki-magazine’s continuous storyline featured a heroine called Hillevi, who was a young girl. The name Leila came from a popular waltz song called Leila. Hillevi became to be her main name despite it being foreign for some to pronounce. As our aunt Anna, for example, couldn’t easily say Hillevi, she called her Hillukka instead. The first stroller in Saaresmäki was the one Hillevi had.” I remember Hillevi as a happy and kind person who was very close to me. I though she was beautiful and always dressed eloquently. Relating to this, here is an excerpt from a letter she sent to our mother in 1968: ”I love to dance. I learned Latin American steps, cha cha and rumba at home. (I had my varicose veins removed because skirts these days are so short and I cannot be out of fashion.)” When I had a summer job in Kalmar in the late 1960s, Hillevi and Johnny used to bring me to their home occasionally. I had very limited showering facilities at the place I stayed in Kalmar so I used to go and take baths at their home as well. The last times I saw Hillevi in Finland was always at my mother’s home, after the trip to Kainuu. I saw how Hillevi would take care of my mother and Johnny. We relaxed and enjoyed spending time together; Hillevi, Johnny, my mother and myself. Hillevi acted as the translator - occasionally speaking Finnish to Johnny and Swedish to me. We laughed a lot. We talked about matters big and small. I especially remember the evening when Hillevi was telling us about the book Salaisuus (The Secret). The book had left a big impression on her, so I also had to go and get the book for myself. The book provides helpful insights into how to transform thoughts and attitudes into positive ones. My cat Olivia was also very fond of Hillevi and Johnny and even used to sleep in their bed. Later on, Hillevi used to keep in touch by calling not only our mother, but also me and my sister. Her final call to me was just prior to our mother’s funeral, to which she could no longer attend, which she felt sorry about. Perhaps we did not realise then just how hard Johnny’s illness and eventually his passing was for her. Neither were we aware that her health had begun deteriorating. I visited Hillevi in 2016, along with my sister and Raimo. She was in poor health by that time. Me and my sister are particularly thankful that we got to see Hillevi on her 80th birthday in July.

Fastän Hillevi bodde sin vuxen tid i Sverige, och vi träffades sällan, kände jag alltid, att hon är en av mina närmaste släktingar, när vi träffades: humor och temperament, men också kunde man tala om alvarliga saken. Min syster Helena har skrivit hit ordena till minne av Hillevi. Memoar var så lustigt och varmt att läsa, att jag tänker det skulle bli översättas till svenska också (det skall vi göra senare, så att också Hillevi’s släktingar i Sverige kan läsa det). Jag kommer ihåg med värme också Hillevi’s och Johnny’s visit i Helsingfors, då vi vaknade och pratade nästan hela natten hos mig. Då hade de kommit till Finland med båten. Jag har varit mycket stolt över Hillevi’s målningar och handväska av leder, som hon hade gjort varken i Japan eller i Korea. Hon skickade väskorna till julklapp många år sedan (till Helena och mig), och jag ännu använder den där väskan i fina tillfällen.

Hillevi, äidin ainoa sisko, oli noin 10 vuotta nuorempi kuin äitimme ja oli hänelle hyvin tärkeä. Hillevin viimeinen matka Suomessa osui siihen vuoteen, kun äitimme (Taimi) täytti 80 vuotta. Hillevi ja Johnny juhlivat syntymäpäivää ottamalla äidin mukaansa Kainuuseen, jossa he kävivät lapsuusajan asuinpaikoillaan ja tapasivat siellä vielä asuvia harvoja sukulaisia. Tästä matkasta jäi paitsi äidille ihana muisto, ja myös me, minä ja sisareni olimme Hilleville kiitollisia, niin tärkeä matka oli. Hillevin äiti, isoäitimme, sairastui tuberkuloosin ja kuoli jo v 1942. Sisarukset (Hillevi, isosisko eli äitimme Taimi ja isoveli Teuvo) jäivät yksin. Heidän isänsä Akseli (Aksu) oli rintamalla. Siskostaan Hillevistä äitimme kertoo muisteluissaan: ”Leila Hillevi sai nimensä, kun Helena-äiti oli keksinyt, että Nyyrikki-lehden jatkokertomuksen sankaritar oli tyttö nimeltä Hillevi. Leila nimi tuli taas suositun Leila-valssin mukaan. Kutsumanimeksi tuli Hillevi, mutta joillekin nimi oli outo ääntää. Esimerkiksi kun Anna-tädin, kieli ei taipunut sanomaan Hillevi, hän käytti nimeä Hillukka. Saaresmäen kylän ensimmäiset lastenvaunut olivat Hillevillä.” Muistan Hillevin iloisena, ystävällisenä ja erittäin läheisenä. Hän oli mielestäni kaunis ja pukeutui nätisti. Tähän liittyen ote hänen Ruotsista lähettämästä kirjeestään äidilleni vuodelta 1968: ”Rakastan tanssia. Opettelin latina amerikkalaisia askeleita, cha-chan ja rumban kotona. (olen leikkauttanut suonikohjut, kun hameet on niin lyhyitä nykyään enkä voi olla muodista pois.)” Kun olin kesätöissä Kalmarissa 1960-luvun lopulla, Hillevi ja Johnny hakivat minut kotiinsa aina välillä. Pesumahdollisuudet Kalmarin majapaikassani olivat kehnot, joten kävin heillä myös kylvyssä. Suomessa viimeiset kerrat tapasin Hillevin ja Johnnyn aina äitini luona, Kainuun matkan jälkeen. Näin, että Hillevi huolehti siskostaan ja Johnnystä. Nautittiin rauhallisesta yhdessä olosta, Hillevi, Johnny, äitini ja minä. Hillevi toimi tulkkina, välillä selittäen asiat Johnnylle suomeksi ja minulle ruotsiksi. Naurettiin paljon. Puhuttiin isoista ja pienistä asioista. Erityisesti jäi mieleen ilta, kun Hillevi kertoi kirjasta nimeltä Salaisuus (The Secret). Kirja oli tehnyt vaikutuksen häneen. Minun oli pakko hankkia se myös itselleni. Kirja antaa keinoja muuttamaan ajatuksia ja asenteita positiivisiksi. Kissani Olivia piti Hillevistä ja Johnnysta kovin, jopa nukkui heidän sängyssään. Myöhemmin Hillevi piti yhteyttä soittamalla paitsi äidille myös minulle ja sisarelleni. Viimeinen soitto minulle oli ennen äidin hautajaisia, jonne hän ei päässyt enää tulemaan, ja josta hän oli pahoillaan. Emme silloin oikein ymmärtäneet, miten vaikea Johnnyn sairaus ja poismeno olivat olleet hänelle. Emme tajunneet, että myös Hillevin terveys alkoi pettää. Kävimme sisareni ja Raimon kanssa tervehtimässä Hilleviä v 2016. Hän oli jo tuolloin sairastunut vakavasti. Erityisen kiitollisia olemme sisareni kanssa, että pääsimme tervehtimään Hilleviä heinäkuussa hänen 80-vuotispäivänään. I try to translate the text later.