FONUS

FONUS

Lämmin kiitos kauniista ja koskettavasta muistotilaisuudesta. Siunausta kaikille!

Lahjoitimme muistorahat WWF:n ilmastotyöhön. Liisa, Hanna-Kaisa ja Sanna

Siell' kukkia täynnä on maa, sydän väsynyt levätä saa. Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä ei tuskia tunneta taivaan tiellä. Liisa, Hanna-Kaisa ja Sanna perheineen

Kummitätiä lämmöllä muistaen. Maija, Riikka ja Markus

Lämpimästi vanhinta siskoa muistaen.

Minnen av Pirkko-Liisa, mitt äldsta syskon Ett avlägset, varmt minne från barndomen: Pirkko-Liisa läste högt ur Topelius Vinterkvällarnas berättelser eller Fältskärns berättelser, mamma handarbetade och vi yngre syskon lyssnade. Kanske var det därifrån mitt intresse för böcker kom! Jag lånade böcker på biblioteket – åh, vilken lycka! Pappa kom ibland för att kontrollera vad vi gjorde. Vi hade lagt skolböckernas omslagspapper på biblioteksböckerna, och då gick pappa nöjd därifrån: De sitter ju och läser läxorna! När jag började i läroverket konstaterade en lärare: ”Aha, du är Pirkko-Liisas syster, förhoppningsvis lika begåvad!” Pirkko-Liisa och Hilkka var alltså äldre syskon. Jag fick ofta höra: ”Din lilla unge där!” Jag var nog ganska påfrestande. Jag var nämligen ett mycket envis och kämpaglatt barn. Åh, det skulle finnas många minnen att berätta, men här är några av de allra första som dök upp! Elsa Den ursprungliga texten var på finska men är här översatt för att det fanns administrativa problem med att publicera den på orginalspråk.

Kummitätiä lämpimästi muistaen.

Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.

Lapsuuden muistot ja yhteiset kokemukset elävät iäti mielessäni. Pirkko-Liisa-siskoa muistaen ja kaivaten Elsa-sisko ja läheisensä

Muistoja Pirkko-Liisasta, vanhimmasta sisaruksestani Eräs kaukainen, lämmin muisto lapsuudesta: Pirkko-Liisa luki ääneen Topeliuksen Talvi-iltain tarinoita tai Välskärin kertomuksia, äiti teki käsitöitä ja me nuoremmat sisarukset kuuntelimme. Liekö sieltä kiinnostukseni kirjoihin! Lainasin kirjoja kirjastosta, oi mikä autuus! Isä kävi välillä tarkistamassa, mitä teimme. Koulukirjojen kansipaperit lainakirjoihin, niin isä poistui tyytyväisenä: läksyjähän nuo lukevat! Kun menin oppikouluun, eräs opettaja totesi: Ahaa, sinä olet Pirkko-Liisan sisko, toivottavasti yhtä lahjakas! Pirkko-Liisa ja Hilkka olivat siis vanhempia sisaruksia. Minä sain usain kuulla: Sinä pentu siinä! Olin varmaan aika rasittava. Olin nimittäin hyvin itsepäinen ja sisukas lapsi Oi, muistoja olisi paljonkin, mutta tässä vähän niitä päällimmäisiä! Elsa

Tätiä lämpimästi muistellen Arto ja lapset Med varma minnen av min moster Arto och barn

Elämän evakko, joka pyrki viihtyisään kotiin ja järjestykseen loppuun saakka.

Tack för alla fina stunder, Pirkko-Liisa. Du har varit en härlig faster som gett mig många fina stunder under så många år. Det har varit fint att se ditt engagemang och stora intresse rörande kultur. Vi delade många intressen så som litteratur och musik. Men vi har också haft många skratt och intensiva diskussioner. Vila i ro.

En sista hälsning till Pirkko-Liisa Pyhäaamun rauha hiljaa huokuilee, häly mainen viihtyy, taisto raukenee. Kuule, juhlakellot kaukaa kuminoi! Temppelihin Herran kutsu siellä soi!